Myönnän. Oon ollut yks huonoimmista blogaajista koskaan. Oon lintsannut ja antanut ajan kulua, vaikka mieli on tehnyt kirjoittaa tänne ajatuksia, analyysejä, mielipiteitä; kaikkea, mitä keski-ikäinen sydämeni sisällään kantaa.
Mutta katsokaas kun mun koira kuoli. Ja sit mä oon alkoholisti. Eikä mulla ole läppäriä kotona. Ja vitut mulla mitään sanottavaa oo. Välillä on ollut hirvee migreeni. Välillä oon narkannut liikuntaa ja kiskonut sokeriövereitä ja sit onkin pitäny palautua. Ja siis oon kuitenkin jo 31vee!!!
Kaikki edellämainittu on totta. Mutta melko huonoja tekosyitä olla kirjottamatta omasta elämästään. ...koska noihan juuri on sitä elämää. Daa!
Kiitos ja anteeks. (Tässä kohtaa yleisö nousee hitaasti kyyneleet silmäkulmissaan ja päitään hieman pudistellen, paloja kurkussa nieleskellen he puhkeavat raivokkaisiin aplodeihin. Toim. huom.)
No mitä se elämä nyt sitten on?
Ainakin se on hyväksymistä. Mä voisinkin nyt listata asiat, jotka olen hyväksynyt elämässäni tullakseni täksi tasapainoiseksi lähiöleidiksi.
1. Olen alkoholisti.
Viina ei sovi mulle, koska mun kehossa on sellainen vittumainen jippo, että alkoholi huuhtoutuessaan alas mun kurkusta huuhtasee kaiken kivan ja hauskan ulos virtsan mukana, ja nostaa kaiken pahan ja tylsän ulos suun kautta, ja sit ainoa lause, jonka kykenen artikuloimaan on "MÄ HALUAN KUOLLA KOSKA MAAILMA ON EPÄREILU. " Ni en sit juo. En oo juonu kahteen ja puoleen vuoteen. Fuck that shit!
2. Olen tyttöystävä. "Ai miks toi pitää muka hyväksyä?? Toihan on ihqLOL-asia!" Öö ei oo. Koska poikabakteerit.
Hahhahhaa. Ei kai. Toi piti hyväksyä siks, että mun mielestä ihmiset on niin tragikoomisia kaikissa lokeroimisvimmoissaan ja oletuksissaan. Heti ku vähän tapaillaan ni "Aa! Millos te nyt sit muutatte yhteen? Lapsia? Häät? Avioehto joo vai ei? Kumpi määrää kaapin paikan hehheh?"
Yhteen ei muuteta koska oma tila. Lapsia ei hankita koska ei haluta. Naimisiin ei mennä koska sille ei ole tarvetta. Minä määrää kaapin paikan koska olen nainen.
3. Koira kuoli.
RIP vanha kamu. Mutta koira kuoli vanhuudenvaivoihin. Se vaan pitää hyväksyä. Surra saa ja ikävöidä (ja malttaa olla ottamatta uutta).
4. Kroppa.
Se pitää hyväksyä, koska en ole valmis tekemään enempää duunia sen eteen. Liikun sillon ku liikututtaa, en pidä ruokapäiväkirjaa ja unohdan aina rasvata ihon suihkun jälkeen.
5. Asiat saa aina yllättäviä käänteitä.
Oletko sinäkin joskus treenannut kolme kuukautta vimmatusti, käynyt vähän solkussa kaamosta karussa, leikkauttanut tukkasi ja sokeroinut alakroppasi valmistellaksesi itseäsi rakkaasi paluuseen kolmen kuukauden tauon jälkeen IHAN VAAN HUOMATAKSESI OLEVASI ALLERGINEN JOLLEKIN KUKKIVALLE LUONNONOIKULLE JA SIINÄS SITTEN TOIVOTTELET REISSUSSA RÄHJÄÄNTYNEEN ARMAASI TERVETULLEEKSI RÄÄT POSKILLA JA SILMÄT VIIVANA NENÄSUMUTIN SIERAIMESSA? OLETKO?
6. Rahaa ei oo koskaan tarpeeksi.
Mut silti se riittää.
Näitähän vois listata loputtomiin. Sitäkö te haluaisitte?
No okei, viel yks.
7. Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa.
Lopetin röökinpolton, koska se ei ollut kivaa. Kolme ja puol kuukautta hengittelin uusin keuhkoin ja ihmettelin et "Yök miks kukaan haluais vetää noit syöpäkääryleitä hyi yök!", ja sit aloinkin vetää pikkusikareita. Eki - loogista toimintaa jo vuodesta 1984.
Ehkä tässä nyt tuli taas kerrottua asioita ja ilmoiteltua suht tasaisesta sykkeestä ja melko normaalista aivotoimminasta.
Ties vaikka ens kerralla kertoisin teille uusimmasta intohimostani, eräilystä! Haalikaa hirvikärpäsiä päänahkaan, pakatkaa rinkkaan vaan välttämättömin ja varautukaa kylmään ruokaan;
Erä-Eki on mestoilla!
UUH! Tai sit kerron teille huikeista urheilusaavutuksistani! Juoksin oikein Cooperinkin! Ja opettelin tenniksen ja beach volleyn alkeet! Ja sit kävin Pariisissa!
Ah, mitä kaikkea mahtuukaan ajalle välillä kirjoitin blogia ja en kirjoittanut blogia.
ÖITÄ!
